Jorma Lamminen Raapaisuja ja leimahduksia

Onko sisäinen devalvaatio edes mahdollinen?

 

Markka-aikana, kun vienti ei tahtonut vetää, Suomella oli tapana turvautua devalvaatioon. Markan arvoa alennettiin tunnetuin seurauksin.

Ulkomailta katsoen suomalaiset tuotteet tulivat yön yli halvemmiksi. Tai sitten ei, siitä johtuen, oliko kaupat tehty markkoina tai muissa valuutoissa. Samoin ulkomailta katsoen kaikki muukin näytti Suomessa halvemmalta, palkat, vuokrat, ruoka, polttoaineet – kaikki. Suomi oli devalvoinut markkansa.

Entä meillä kotimaassa? Revittiinkö tämä vientihintojen alennus kuuluisasta ”työmiehen selkänahasta”? Kyllä vähän niinkin, mutta palkansaajan oloa helpotti tietysti se, että hän eli markkamaailmassa. Palkka oli markkoina ja pysyi samana. Ruoka ostettiin kaupasta markoilla eikä senkään hinta juuri muuttunut, ainakaan kotimaisen. Vuokrakin tietysti maksettiin markkoina. Tavallinen ihminen, joita meistä silloinkin valtaosa oli, ei juuri huomannut elämässään muuta kuin ulkomaisen tulevan hieman kalliimmaksi, mutta se kestettiin.

Kun vientimme nyt euroaikana on jälleen pitkään ollut vaikeuksissa eikä näytä enää jaksavan kustantaa hyvinvointiyhteiskuntaamme, on lääkkeeksi ehdotettu sisäistä devalvaatiota. Sanotaan, että koska emme voi vaikuttaa vientihintoihin, on meidän laskettava tuotantokustannuksia ja niistäkin nimenomaan palkkoja. Tämä antaisi erityisesti vientiyrityksille pelivaraa hinnoittelussa ja vienti lähtee nousuun. Saattepa nähdä, sanoo hallitus.

Näin siis kuuluu virallinen dogmi. Sen mukaan työaikaa on pidennettävä, sairastamisen kustannusta siirrettävä työntekijälle, lomia leikattava ja paljon muuta samankaltaista. Sitä voi kutsua sisäiseksi devalvaatioksi tai vaikkapa yhteiskuntasopimukseksi, miten vain.

Vaikka ei haluta korostaa, pyrkimys on saada yksikkötyökustannuksia alas. Jos se onnistuu, miten onkaan silloin käynyt ”työmiehen selkänahan”? Markka-ajan devalvaatiossa palkansaajan tulot ja menot eivät muuttuneet – numeroina. Nyt sensijaan yhteiskuntasopimuksesta ovat neuvotelleet vain työnantajat ja työntekijät. On neuvoteltu palkansaajan tuloista. Kuitenkin poissa neuvotteluista olivat vuokranantajat, kauppa, pankit ja kaikki muutkin tahot, jotka vaikuttavat palkansaajan menoihin. Ne ovat olleet poissa, vaikka ne itse hyötyisivät palkanalennuksesta. Ei siis ole neuvoteltu sopimuksesta, jossa olisi ollut mukana koko elinkeinoelämä – koko yhteiskunnasta puhumattakaan.

Jos sopimus olisi saatu aikaan tai jos hallitus saa saman aikaan suunnittelemillaan ”pakkolaeilla”, olisiko tämä nyt se sisäinen devalvaatio? Miltä näyttäisi ulkomailta katsoen?
Suomalaiset vientituotteet tulisivat halvemmiksi, tai sitten ei – kilpailu sen ratkaisee. Palkat olisivat Suomessa kyllä pudonneet, mutta ei ruoka, eivät vuokrat, ei energia. Voi selkänahkaa!

Jotta sisäisestä devalvaatiosta voisi puhua, olisi voitava laskea siis sekä palkkoja että elämisen kustannuksia. Jos jo nyt epäillään, että hallituksen lakiehdotukset palkkojen alentamiseksi ovat perustuslain vastaisia, niin varmasti sellaisia ovat myös lakiehdotukset hintojen säännöstelystä. Sisäinen devalvaatio tuskin onnistuu.

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (8 kommenttia)

J. Sakari Hankamäki

Sisäinen devalvaatio ei ole rahan arvon devalvoinnin kaltainen toimenpide (siis "mahdollinen") siksikään, että palkkojen ja muiden tuotantokustannusten aleneminen ei välttämättä päädy vientihintojen laskuksi. Sen sijaan vientiyritykset pitävät hintatason ulkomaille ennallaan ja siirtävät palkkojen alennukset liikevoittoina osakkeenomistajien taskuihin.

Käyttäjän tomiketola kuva
Tomi Ketola

Jo markka-aikaan opittiin se tosiasia että tuontitarvikkeiden kallistuessa 'hieman', jäi kotimaiseen kulutukseen vähemmän rahaa.
Eikä se kotimainenkaan siitä halventunut yhtään vaan päinvastoin.

Kenenköhän taskuihin nekin erotukset meni?

Käyttäjän magi kuva
Marko Grönroos

Sisäinen devalvaatio tosiaan poikkeaa ulkoisesta monin tavoin ja nyt se todellakin on kohdistettu yksinomaan palkansaajiin. Tavallinen devalvaatio kohdistuisi tarkalleen yhtä paljon myös pankkitalletuksiin, velkoihin, maksusitoumuksiin, kuten vuokriin, ja niin edelleen. Kun normaalissa devalvaatiossa palkansaaja huomaisi muutosta vain ulkomaisten tuontituotteiden kohdalla, nyt kaikki hinnat kallistuvat.

Sinällään palkkataso on ehkä keskeinen säätelyparametri, josta kilpailun myötä riippuvat monet muut hintatasot. Kuitenkaan nuo riippuvuudet eivät ole yksi-yhteen, vaan jopa hyvinkin heikkoja ja vähintään niissä on erittäin merkittävää viivettä.

Sikäli sisäinen devalvaatio voi olla isku kotimaisille palvelualoille ja toisaalta voitto vientialoille, mitä jälkimmäistä sillä toki on tavoiteltukin.

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

"Jo markka-aikaan opittiin se tosiasia että tuontitarvikkeiden kallistuessa 'hieman', jäi kotimaiseen kulutukseen vähemmän rahaa."

No mitä tapahtuu nyt euron kanssa ostovoimalle kun leikataan ja säästetään peruspalveluista sekä lisäksi palkkoja alennetaan?

Käyttäjän tomiketola kuva
Tomi Ketola

Kun viime vuosien tilinauhoja katsoo niin ei se palkka ainakaan laskenut ole. Valitettavasti myös verot niin ettei käteenjäävä osuus pahemmin kasva.

Juuri julkaistun tilaston mukaan suomalaisten henkilöasiakkaiden tulot kasvoivat viime vuonna 3 miljardia.

Verot syövät eniten ostovoimaa ja vientihinnoistakin kattavat valtaosan. Vaatii todella pitkää pinnaa jos haluaa suosia kotimaista.

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

Lisäisin vielä oleellisen. Ulkoisella devalvaatiolla Suomen talous pidettiin tasapainossa jopa vientivoittoisena ja reaalista hyvinvointia pystyttiin ylläpitämään ja kasvattamaan ilmaisia peruspalveluja kun nyt sisäinen devalvaatio, jos sellaista saadaan aikaan vain tuhoaisi lopunkin ostovoiman ja työttömyys räjähtäisi käsiin.

Käyttäjän POOL kuva
Olli Porra

Euroon liittyminen oli kohtalokas virhe. Ruotsissa liittymisestä äänesti kansa, joka sanoi kruunusta luopumiselle ei. Suomessa ei tietenkään kansalta tässäkään asiassa uskallettu kysyä mitään. Malliesimerkki edustuksellisen demokratian todellisesta epädemokraattisuudesta.

Ainoa kestävä ratkaisu olisi nyt eurosta ero. Se olisi täysin mahdollista, mutta kantona kaskessa ovat taas pelokkaat, päättämättömät poliitikkomme, jotka tietenkin entiseen malliin kuvittelevat tietävänsä kaiken kansaa paremmin.

Jorma Lamminen osui täysin oikeaan. Sisäisellä devalvaatiolla, ainakaan hallituksen esittämin keinoin, ei päästä edes kohtuullisen oikeudenmukaiseen taakanjakoon. Maksajina ovat vain palkansaajat ja vieläpä vähätuloisimmat.

Lama ja jatkuvat katkerat työmarkkinariidat tulevat olemaan todellisuutta, ei talouden elpyminen.

Käyttäjän auvorouvinen kuva
Auvo Rouvinen

nin oletetaan 10% sisäinen devalvaatio koska on helppo laskea.

esim.
1. vientiyrityksen kuluista noin 10% on palkkakuluja. yrityksen tämän hetken kate on 5%.
eli jos palkan alennus suoraan alentaa kustannuksia, tuotteen hinta laskee 1%. voitto pysyy ennallaan.

2. vientiyrityksen kuluista noin 50% on palkkakuluja. yrityksen tämän hetken kate on 0%.
eli jos palkan alennus suoraan alentaa kustannuksia, tuotteen hinta laskee 5%. voitto pysyy ennallaan. (taikka sitten voitto nousee)

elikkä maksimissaan 5% kilpailukyky loikka.

mitä se tekisi kotimarkkinoille?
esim:
duunari tienaa 3000 e kk netto. pankki ottaa tilistä suoraan 1500 asuntolainaan. käyttöön jää 1500 joka menee kotimaiseen kulutukseen eli parturiin ja leipään.
-> 10% palkan alennuksen jälkeen säästyy joko parturi tai leipä koska kulutus on vain 1200.

sipilän 10% loikka aiheutti tuossa esimerkki tapauksessa 20% kotimaisen kysynnän alenemisen.

jos se duunari sattuu olemaan vielä tuotakin pienituloisempi, menee kämppä myyntiin. josta seuraa tietysti asuntojen hintojen lasku elikkä romahdus koska muidenkin kämpät lähtee myyntiin kun vakuusarvot laskevat. meillä on siitä kokemusta 1990.

eli 1o% sisäisen devalvaation vaikutukset:
viennin hinnan lasku 0 - 10%
kotimaisen kysynnän lasku 20%
asuntojen hintojen lasku 20% - 50% (asunnot on joko kotimaista kysyntää taikka velkaisia sijoituksia jos kupla puhkeaa)

sama velkaloukku kohtaa myös kotimarkkina yrityksiä. tulot tippuu 20%, kulut maksimissaan 10% ellei yritys käytä raaka aineita eikä sillä ole velkaa.

tosta voi käyttää nimitystä talouden harakiri mikäli teko osoittaisi rohkeutta. nyt se osoittaa vaan tyhmyyttä joten siitä voitaneen käyttää nimitystä. tehtiin sipilät.

Toimituksen poiminnat